...alkanut vihdoin herätä siihen asiaan että mä tosiaan otin ja lähdin ja pistin kaiken uusiksi. Kaamosmasennuksen kourissa tarvitsin elämänmuutosta, eikä siihen enää riittänyt uusi hiusmalli. Tämä muutos toi minut ensimmäiseen kotiini, pieneen tukikohtaani. Olisin tietysti voinut tehdä tämänkin muutoksen harkitummin, mutta se ei ole koskaan kuulunut tapoihini. Kun jotain on saatava - se on saatava heti.
...ihaillut tätä maisemaa mun ikkunasta. Aamusin, kun taivas on vaaleanpunainen ja iltaisin kaupungin valoja. Pienenä kyläkyylänä on äärimmäisen kutkuttavaa, kun vastapäisten talojen ikkunoista näkee sisälle pimeällä (yritän myös muistaa, että minun ikkunasta näkyy samalla tavalla..).
...fiilistellyt mun happy lightseja, jotka tosin ei vielä oo päässyt tosikäyttöön ilman thaimaa-suomi-adapteria. Oon fiilistellyt myös erityisen paljon kynttilöitä, hyödyllistä kun ei tarvitse valoja polttaa ja niistä tulee niin rauhallinen olo. Rentouttavaa töiden jälkeen rojahtaa sänkyyn, laittaa kynttilät palamaan ja tuijottaa joku ohjelma. Myöhään illalla herään todellisuuteen ja muistan velvollisuudet, joita ei enää kukaan muu hoida minun laiskotellessani, kuten se kasvava tiskivuori keittiössä.
...hengaillu Jimpen kanssa erityisen paljon. Onneksi ei tarvitse jutella seinille, kun voi jutella yhtä kiinnostuneelle koiralle. Oon myös huomannut höpöttäväni ääneen, kun ollaan lenkillä ja oon saanut paljon siitä johtuvia oudoksuvia katseita :D
...yrittänyt saada jotain järjestystä tänne kämppään. Vaatekaapin roolia hoitaa vielä ikea-kassit ja ainoa pieni pöytäni toimii sohva/ruoka/yö-pöytänä. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee asettumaan, kunpa vain tietäisi miten järjestää nämä 19 neliötä mahdollisimman tehokkaasti!
Eli enimmäkseen oon vaan käynyt töissä, hengaillu Jimpen kanssa ja toteuttanut ajatustasolla tätä blogia. Tämä varasto alkaa pikkuhiljaa tuntumaan kodilta ja mä viihdyn täällä. Olin kuvitellut, että olisin täällä paljon yksinäisempi, mutta töissä saan olla niin paljon ihmisten kanssa, että oma rauha iltaisin on ihan jees.
On mahtavaa, jos töistä tullessa ei huvita kävellä ratikkapysäkiltä kotiin, voin hypätä toiseen ratikkaan, joka pysähtyy suoraan takapihalle. Mulle dösä on bussi ja spora ratikka. Useimmiten on parempi olla hiljaa, kuin sanoa että tulin ratikalla töihin. "Mistä sä oot kun sä puhut noin oudosti?" kiitos vain, tämä on Mäntsälän murretta.
Toivottavasti moni löytää tiensä tän blogiosoitteen alle, niin päästään jatkaa ihmettelyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti