TUPLAT MÄ

Minä täällä heipähei. Ei ollut hyvä hius- eikä naamapäivä tänään. Oli erittäin jees olla tänään töissä vaan 7 tuntia kun edellisinä päivinä ne työpäivät on lähennelly 10tuntia, huhhuh. Sitten oonki vaan hoidellu tylsiä aikuisten asioita, kun kerranki oli aikaa ja voimaa. Töissä kun kävelee sen abouttiarallaa 10km joka päivä niin on siinä aika naatti sitten. Töitä töitä töitä ja parin viikon päästä yks old bestie mun luo viikonlopun viettoon ja mun synttäreitä juhlimaan. 19v, maailman tuhrin ikä, pari uutta ryppyä ja selkäsärkyä mutteipa muuta. Johan nyt on negatiivista kaikki.
Oikeesti kaikki on jees, mä viihdyn mun kotona ja tuoksun vanijalle. En päässyt kouluun, joten saan vielä jatkaa huipputyyppien kanssa työntekoa. Onkohan jo tullut selväksi, että mä olen paljon töissä ja tykkään siitä :D Onko oikeestaan pakko opiskella jos on jo löytänyt oman alan? Ja arvatkaapas mitä teen työkseni? Mä olen muuttomies. Ja on siinä sekin plussa, että yks päivä pelastin täydellisen karvamaton mun lattialle, kun olivat heittämässä sitä roskiin.
Joopa joo, lätinät sikseen ja Jimpen kanssa pihalle. Adiooos!

IT CANT BE ANYTHING BUT A GOOD DAY

Sunnuntai ei voi mennä pieleen, kun aamupalaksi on omatekemiä sämpylöitä, kämpässä tuoksuu vanilja ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Tätä hetkeä taltioidessa edessä pomppi yli-innostunut chihuahua ja sämpylätkin katosivat parempiin suihin. Mitään sen erikoisempaa asiaa mulla ei ollut, kunhan halusin jakaa mun fiilistelyt tästä sunnuntai-aamusta. Nyt kun tiskit on tiskattu ja tavarat laitettu paikoilleen, voin loppupäivän kunnioittaa koiran rapsuttamiselle, netflixille, sekä joululahjalistan suunnittelulle. 

PERJANTAI

Huh, vihdoinkin tämä työviikko on ohi! Pitkään on ollu töissä hiljasta, mut nyt joulusesongin alkaessa saa kyllä huhkia sitten senkin edestä. Mutta ei, en valita! Ollut ihan mahtava työporukka ja iisi keikka, joten oon enemmän kuin mielelläni köpötellyt ratikkapysäkille ennen kuin muu kaupunki on vielä saanut edes silmiään auki.

Muu aika töiden jälkeen on lähinnä mennyt Jimin kanssa sängyn pohjalla koomatessa, koska aikaiset herätykset, pimeys ja kipeät jalat eivät ole jättäneet energiaa muulle. Tänään tosin poikaystäväni ollessa täällä käymässä, päätin että on aika pukea päälle jotain muuta kuin työ- tai yövaatteet ja lähteä ihmisten ilmoille. Mentiinkin Starbucksiin ihailemaan ensilumen (Viimeinen kuva tosiaan otettu ennen lumen tuloa, silloin kun Jimikin pystyi ulkoilla nenää nyrpistämättä) täyttänyttä Helsinkiä ja Stockan jouluvaloja. Ja ah, gingerbread latte. Niiiiiin hyvää. Maistui ihan joululle. 

Nyt on vihdoin lupa vaihtaa farkut löllöhousuihin, mennä peiton alle poikaystävä toisessa kainalossa ja makuunin karkkipussi toisessa. Ihanaa että on viikonloppu.

VIIME AIKOINA OLEN...

...alkanut vihdoin herätä siihen asiaan että mä tosiaan otin ja lähdin ja pistin kaiken uusiksi. Kaamosmasennuksen kourissa tarvitsin elämänmuutosta, eikä siihen enää riittänyt uusi hiusmalli. Tämä muutos toi minut ensimmäiseen kotiini, pieneen tukikohtaani. Olisin tietysti voinut tehdä tämänkin muutoksen harkitummin, mutta se ei ole koskaan kuulunut tapoihini. Kun jotain on saatava - se on saatava heti.

...ihaillut tätä maisemaa mun ikkunasta. Aamusin, kun taivas on vaaleanpunainen ja iltaisin kaupungin valoja. Pienenä kyläkyylänä on äärimmäisen kutkuttavaa, kun vastapäisten talojen ikkunoista näkee sisälle pimeällä (yritän myös muistaa, että minun ikkunasta näkyy samalla tavalla..).

...fiilistellyt mun happy lightseja, jotka tosin ei vielä oo päässyt tosikäyttöön ilman thaimaa-suomi-adapteria. Oon fiilistellyt myös erityisen paljon kynttilöitä, hyödyllistä kun ei tarvitse valoja polttaa ja niistä tulee niin rauhallinen olo. Rentouttavaa töiden jälkeen rojahtaa sänkyyn, laittaa kynttilät palamaan ja tuijottaa joku ohjelma. Myöhään illalla herään todellisuuteen ja muistan velvollisuudet, joita ei enää kukaan muu hoida minun laiskotellessani, kuten se kasvava tiskivuori keittiössä.

...hengaillu Jimpen kanssa erityisen paljon. Onneksi ei tarvitse jutella seinille, kun voi jutella yhtä kiinnostuneelle koiralle. Oon myös huomannut höpöttäväni ääneen, kun ollaan lenkillä ja oon saanut paljon siitä johtuvia oudoksuvia katseita :D

...yrittänyt saada jotain järjestystä tänne kämppään. Vaatekaapin roolia hoitaa vielä ikea-kassit ja ainoa pieni pöytäni toimii sohva/ruoka/yö-pöytänä. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee asettumaan, kunpa vain tietäisi miten järjestää nämä 19 neliötä mahdollisimman tehokkaasti!

Eli enimmäkseen oon vaan käynyt töissä, hengaillu Jimpen kanssa ja toteuttanut ajatustasolla tätä blogia. Tämä varasto alkaa pikkuhiljaa tuntumaan kodilta ja mä viihdyn täällä. Olin kuvitellut, että olisin täällä paljon yksinäisempi, mutta töissä saan olla niin paljon ihmisten kanssa, että oma rauha iltaisin on ihan jees.
On mahtavaa, jos töistä tullessa ei huvita kävellä ratikkapysäkiltä kotiin, voin hypätä toiseen ratikkaan, joka pysähtyy suoraan takapihalle. Mulle dösä on bussi ja spora ratikka. Useimmiten on parempi olla hiljaa, kuin sanoa että tulin ratikalla töihin. "Mistä sä oot kun sä puhut noin oudosti?" kiitos vain, tämä on Mäntsälän murretta.
Toivottavasti moni löytää tiensä tän blogiosoitteen alle, niin päästään jatkaa ihmettelyä!

MINÄ

Follow my blog with Bloglovin